Vappu. No juodaan sitten — ei kannata passauttaa.

Maiju. Niin, kahvit on kalliita.

Jaska. No tuumasta toimeen. (Nousee.)

Ville (Jaskalle). Älä nyt vielä — naisilla on etuoikeus tässä kovin matoisessa maailmassa.

Kaisa Tai minä otan ja tarjoan — istukaa paikoillanne. (Ottaa tarjottimen ja alottaa, ensin äärimäisenä istuvalle Maijulle.)

Ville. Niin, Kaisa, arvonsa jälkeen — ensin Maijulle, sitten minulle Ja kaikista viimeiseksi Tupulle.

Tuppu. Kyllä Kaisa tietää itse parhaiten — älä sinä rupea ihmisarvoja puntaroimaan.

Kaisa (naurahtaen). Aivan siinä järjestyksessä kuin istutte. (Pojat paikkailevat alkupäähän. Vieraat alkavat juoda kahvia. Emäntä tulee ovelle, kuiskaisee Kaisalle. Kaisa lähestyy emäntää, puhuvat hiljaa.)

Emäntä (vieraille ovelta). Täällä tulee lisää vieraita. (Heikki — lyhyt, lyhyet housut, samoin takki, ja paksu villakaulahinen kaulassa — kurkistelee ujostellen ovelta. Kaisa kävelee ovelta punehtuneena, lähemmä vieraitaan. Emäntä vetäytyy takaisin tupaan.)

Tuppu (Heikille). Kuka siellä? (Koomillisena.) Kuka riivattu? (Toiset nauraa höröttävät.)

Ville. Astele sisälle — tai me rupeamme sinua pelkäämään. (Vieraat ovat huvitettuja.')

Heikki (pitkäveteisesti). Mitäs te naauratte…​ (Vääntelee huuliaan.)

Jaska. Jassoo — siellä on itse Heikki — astu sisään. (Vieraat iskevät silmää toisilleen.)

Ville. Saapuukos Heikki oikein kutsuvieraana (naurahtaen) vaiko omalla passillaan vain?

Tuppu. No tietysti kutsuttuna.

Kaisa (vakavana ja punehtuen). Kyllä Heikki kutsuttuna tulee.

Heikki (hyvin tomppelin näköisenä, puhuu aina pitkään). Mutta mitäs te naauratte? (Vääntelee huuliaan.) Eei saa naauraa. (Tytöt salaa pitelevät nauruaan, Kaisan istuessa vakavana.)

Ville. No kukas tässä nyt on nauranut — astu sisälle vain ja ole kuin kotonasi. (Iskee toisille silmää.)

Jaska. Älä ujostele — ole kuin vävy talossa. (Vieraat vilkuilevat toisilleen, mutta Kaisa on punainen ja totinen.)

Heikki. Naaurattepas te. (Vääntelee huuliaan) Vai luuletteko etten nääe. (Vieraat tuprahtelevat nauramaan väkiselläkin.)

Tuppu. Ei me sinulle naureta — mutta jos et tule sisälle, niin rupeamme nauramaan.

Ville. No, Heikki — älä siellä seiso kuin myrskynmerkki — astu sisälle, taikka…​ (Nousee ja hakee käsipuolesta Heikin sisälle ja asettaa istumaan.) Istu ja juttele mukavia.

Jaska. Niin — ja ole kuin mekin.

Tuppu. Niin juuri — ei tässä nyt yhtä miestä tuntikausia passata ja pyydellä. (Vilkaisee Kaisaan.) Kaisa tuo kahvia sinulle kuten meille toisillekin. (Heikki hymyilee huulet pitkällä.)

Kaisa No istu nyt. (Salaa tunteitaan) Minä haen uutta kahvia. (Lähtee tupaan kahvitarjottimen kanssa. Heikki pujahtaa perässä.)