Lahtari. (naurahtaen). Ja verenhimoisia.

Kaisa. Niin.

Lahtari (naurahtaen ja lyöden tupakkamassiaan saapasvarteensa). No se kuuluu heidän ammattiinsa. (Kävelee.)

Kaisa (katsoen Lahtariin). No ikääpä sitä näyttää olevan lahtarillakin — ja ihmisestä silti käy.

Lahtari (naurahtaen). No tietysti, tietysti — mutta enhän olekaan mikään vanhapoika, vaan kunniallinen leskimies — sen todistavat viisi pahankurista lapsi-vekaraani. (Kävelee.)

Kaisa (hymyillen). Kuinka niin, että pahankurista?

Lahtari (ottaa piipun huuliltaan, sylkäisee). No kun se vanhin poika katkaisi naapurin kissalta hännän, ja vanhimmasta kolmas lähti karvarin vanhaltapojalta silmät päästä repiä.

Kaisa (samoin). No siinä ei nyt suurta vahinkoa olisi tullut; eipä tuo taida enää silmiä tarvita.

Lahtari (naurahtaen). Niinkö ajattelet. (Kävelee, miettii.) Mutta minä olen tässä ajatellut, että teistä tulisi varsin onnellinen ja lapsirikas pariskunta.

Kaisa. En minä välitä miehestä, ellen parempaa saa — olen ilman.

Emäntä (tulee tuvasta kamariin). No mitäs se lahtari on nyt näin illalla kulkeella?

Lahtari (naurahtaen). Kosimismatkoilla — nyt kun on miesten karkausvuosi. (Kävelee.) Ja sivuasianani oli tulla katsomaan, olisiko teillä nautakarjaa yli oman tarpeen.

Emäntä (kynsii päätään). No odota, kun ukko tulee naapurista, niin voitte tuumata.

Kaisa (emännälle). Katsokaa vähä sitä kahvipannua siellä tuvan takalla. (Emäntä menee tupaan.)

Lahtari. Kyllä sinun, Kaisa, olisi jo pidettävä vähä kiirettä, sillä ikäsi nousee kuin lämpömittarin hopea.

Kaisa (kovaäänisesti). No ei minun ikäni nyt vielä niin kovin korkealla ole, ettei siihen kurottamalla uletu.

Lahtari (naurahtaen). Voi, hyvä Kaisa — kallis sielu — kyllä sinun ikäsi tiettään! Koko pitäjä puhuu siitä ja ihmettelee sitä — ja sinun kestävyyttäsi.

Kaisa. Mistä ne sen tietävät, ja mitä minun ikäni syrjäisiä liikuttaa?

Lahtari (lyöden massillaan saapasvarteen). No hyvin näkyivät ikäsi tietävän, ja onhan sitä kuulutettu kuin sirkusiltamaa. (Nauraa.)

Kaisa (hymähtäen). Miten kuulutettu?

Lahtari (naurahtaen). No siitä oli ilmoitus Rinkisen kauppiaan makasiininseinässä jo kohta viikon päivät. (Emäntä tulee tuvasta takaisin.)

Emäntä (katsahtaa Kaisaan ja lahtariin). No mitä asioita teillä on, kun noin kovin olette juhlallisia?

Lahtari (emännälle silmää iskien). Ilmoitin vain tässä Kaisalle — joka luulee, ettei hänen ikäänsä tiettäisi — että siitä seisoi vasikannahan kokoinen ilmoitus Rinkisen makasiininseinässä. (Nauraa). Ja ikävuosi 35 oli asetettu laakeriseppeleen sisään. (Emäntä ja lahtari nauravat.)

Kaisa (puolikiivaasti). Mitä minun ikäni syrjäisiä liikuttaa — itse minä ikävuoteni kannan.

Emäntä (hymähtäen). No kyllä minäkin sen sanon, jotta kyllä Kaisalla olisi jo aika tehdä vaikkapa huonompikin valinta — homehtuuhan sitä ihminen tähänkin.