Heikki (hyökkää jalkaa polkien lahtarin eteen). Kaisa on minun.

Lahtari (naurahtaen). Ee-i, kyllä Kaisa on nyt minun.

Heikki (katselee lahtaria ja Kaisaa, painaen huulensa pitkälle ja kovaäänisesti karjaisten). No mutta — mitäs varten te sitten miinua rupesitte härnäämään! (Vieraat kuiskivat ja hymyilevät, Kaisa tarkastelee pää alhaalla sormustaan.)

Lahtari (naurahtaen). Emme tahtoneet sinua härnätä — vaan puhaltaa elimiisi elävää henkeä. (Kaikki nauravat.)

Heikki (katselee ympärilleen, kävelee näyttämön reunalle yleisöön katsoen). Älkää naaurako — kaikki te olette samanlaisia! (Lähtee suutuksissaan kamarista, mennessään lyöden oven lujasti kiinni.)

Ville (kohottaen kätensä ylös). No onneksi olkoon. (Toisetkin yhtyvät yhteisonnittelu-huutoon ja ympäröivät Kaisan ja lahtarin, käyden käsikädessä heidän ympärillään piiritanssia kiertämään, samalla iloisesti laulaen.)

Rakkauden tiellä eksynyt olen, ystävätäni pettänyt olen; tule luokseni — älä jää, oma armaani olet sää!

(Tanssijat pyörähtävät ympäri, samalla huikahtavat, alkavat uudelleen käsikätisen kiertotanssinsa.)

Ja voi niitä kauniita ruusunkukkia, joita tuuli on varistanut, ja voi niitä aikoja entisiä, joita en ole unhoittanut!